Aika ei vain kulu, sitä me myös valitsemme
Netflix vai jooga? Jättiyritykset elämää varastamassa
Melkein jokainen tuntemani ihminen sanoo joskus olevansa kiireinen.
Ei ole aikaa liikkua. Ei ole aikaa nähdä ystäviä. Ei ole aikaa levätä kunnolla. Ei ole aikaa aloittaa harrastusta, lukea kirjoja, opetella uutta tai pysähtyä hetkeksi itsensä äärelle.
Silti samaan aikaan moni meistä käyttää tuntikausia päivässä ruudun ääressä.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset viettivät vuosina 2020–2021 ruutujen parissa keskimäärin 4 tuntia ja 26 minuuttia päivässä. Nuorilla aikuisilla määrä oli vielä suurempi: lähes 6 tuntia päivässä. (Tilastokeskus)
Kun tämän laskee vuoden tasolle, puhutaan helposti yli tuhannesta tunnista.
Yli kuudesta viikosta.
Täysistä vuorokausista.
Kokonaisista elämänpätkistä.
En sano tätä moralisoidakseni. Päinvastoin.
Shaktajoogina olen vahvasti nautiskelun, leikin ja huvittelun puolella. En usko siihen, että elämä pitäisi käyttää jatkuvaan itsensä kehittämiseen tai tehokkuuden maksimointiin. Sarjojen katsominen, pelaaminen tai somessa hengailu eivät ole automaattisesti huonoja asioita.
Mutta luulen, että meillä lähes kaikilla on kokemus siitä, että joskus ilta vain katoaa.
Avaat hetkeksi puhelimen.
Katselet pari videota.
Selaat vähän lisää.
Yksi jakso muuttuu kolmeksi.
Ja yhtäkkiä huomaat, että kolme tuntia elämästäsi on kulunut eikä sinulle jäänyt siitä oikeastaan mitään käteen.
Ei lepoa.
Ei iloa.
Ei merkityksellistä kokemusta.
Vain outo tunne siitä, että aika katosi.
Minusta juuri siinä kohtaa kyse ei enää ole nautiskelusta.
Se on elämätöntä elämää.
Voisi jopa sanoa, että se on kuollutta aikaa.
Ja mikä tärkeintä: se ei useinkaan tapahdu vahingossa.
Maailman suurimmat teknologiayritykset käyttävät valtavia summia rahaa siihen, että viettäisit niiden palveluissa mahdollisimman paljon aikaa. Sovellukset, ilmoitukset, loputon videosyöte, automaattisesti alkavat seuraavat jaksot ja jatkuvasti personoituvat algoritmit on suunniteltu pitämään huomiosi kiinni mahdollisimman pitkään. (The Washington Post)
Sinun aikasi on niiden liiketoimintaa.
Siksi joskus tuntuu rehelliseltä sanoa:
Se aika ei vain kulunut.
Se vietiin.
Moni huomaa tämän vasta silloin, kun alkaa tietoisesti tarkastella omaa ajankäyttöään. Usein ongelmana ei ole se, ettei aikaa olisi olemassa. Ongelma on, että sitä valuu pieninä puroina pois joka päivä.
Siksi monet ovat kokeneet hyödylliseksi rakentaa itselleen pieniä rakenteita.
Ei siksi, että elämästä pitäisi tehdä kurinalaista suorittamista. Vaan siksi, että tärkeille asioille jäisi tilaa.
Joku laittaa puhelimeen sovellusrajoituksia.
Toinen poistaa ilmoitukset.
Kolmas lopettaa suoratoistopalveluiden automaattiset tilaukset.
Joku jättää puhelimen kokonaan toiseen huoneeseen iltaisin.
Kannattaa käyttää järkeä luomaan itselleen puitteet, joissa ajansyöjien välttäminen on helppoa.
Tahdonvoima yksin harvoin riittää.
Rakenne kantaa silloin, kun motivaatio vaihtelee.
Sama pätee joogaan.
Moni on huomannut, että helpointa ei ole päättää joka päivä uudelleen lähteäkö tunnille vai ei. Paljon helpompaa on tehdä siitä osa elämän rytmiä.
Kun kalenterissa lukee, että vaikkapa tiistai on joogailta, asiasta ei tarvitse enää neuvotella itsensä kanssa.
Silloin jooga ei ole enää projekti.
Se on tapa elää.
Ja juuri rutiinit kantavat meitä elämässä paljon enemmän kuin yksittäiset motivaatiopuuskat.
Ehkä tärkein kysymys ei siis ole:
”Onko minulla aikaa joogalle?”
Vaan:
”Kenelle annan elämäni tunnit?”
Sillä aika on lopulta arvokkain omaisuutemme.
Rahaa voi saada lisää.
Tavaraa voi ostaa uudelleen.
Mutta kerran annettua iltaa ei saa koskaan takaisin.
