Kulunut kesä oli äärimmäisyyksien aikaa: kesäkuussa väristeltiin paksummat sukat jalassa, heinäkuussa etsittiin pakopaikkaa ennätyspitkän helleputken aikana.
Nyt ilmassa alkaa jo olla syksyn hajua, lapset ovat palanneet kouluun ja puiden lehdet alkaneet menettää lehtivihreäänsä.
Aina arkeen palaaminen ei ole mutkatonta. Kesän jälkeen moni meistä huomaa, että mieli alkaa painua raskaammaksi ja arkeen palaaminen ei tunnukaan kevyeltä. Tulevan syksyn projektit, tavoitteet ja menot voivat tuntua painostavilta. Muutos auringossa lekottelusta työmyyräksi voi olla joskus raskas.
Tämä ei ole sattumaa – Suomessa mielenterveyden häiriöistä johtuvia sairauspoissaoloja esiintyy eniten syksyn ja talven aikana (lähde).
On oletus, että loman jälkeen ihminen on iskussa, mikä saattaa itsessään aiheuttaa painetta suoriutua ja häpeää jos näin ei olekaan. Jos jo alkusyksystä tuntuu, että bensamittari palaa punaisella, kuinka selvitä loppuvuodesta?
Mistä loman jälkeinen uupumus johtuu?
Toisinaan kesä on ollut niin tapahtumarikas, että kesällä ei itseasiassa ole tullut palauduttua lähes yhtään. Tuntuiko sinusta siltä, että joka viikonloppu oli täynnä tapahtumia ja kesä vilahti ohitsesi? Tuliko sinun pysähdyttyä ja annettua itsellesi aikaa oikeasti vain levätä?
Jos näin pääsi käymään, ei sille enää mitään voi. Ensi vuonna paremmin! Nyt voi vain olla tietoinen levon puutteesta.
Toisaalta evoluution hioma systeemimme huomaa viimeistään syyskuussa, että olemme siirtymässä kohti pimeää aikaa. Silmämme havaitsevat jatkuvasti pienetkin muutokset valonmäärässä ja lähettävät viestiä aivojen vuorokausirytmiä säätelevään osaan. Kun valon määrä vähenee, olisi aika hidastaa ja alkaa säästää voimia. (lähde)
Luonto lepää – me emme
Jos kenet tahansa pohjoisen pallonpuoliskon ihmisen, joka olisi elänyt ennen 1800-luvun teollistumista, toisi meidän aikaamme, hän luultavasti eniten ihmettelisi työtahtiamme.
Jokainen pohjoinen kulttuuri on alkanut hidastaa talvea kohti mentäessä – tekeehän koko muukin ympäristö näin. Kasvit tiputtavat lehtensä ja keskittyvät lepoon, eläimet kömpivät horrokseen tai muuten siirtyvät säästöliekille, etteivät menettäisi arvokasta energiaansa. Miksi me ajattelemme olevamme tämän syklin ulkopuolella?
Kuitenkin, vain harvalla on tänä päivänä mahdollisuus olla kaamoslomalla koko talvikausi. Fiksu ihminen ei kuitenkaan ehdoin tahdoin taistele luontoa vastaan, vaan pyrkii löytämään itselleen sopivan tavan luovia läpi talven. Tässä ehdotuksia!
Karsi!
Mikä on oikeasti välttämätöntä? Isot uudet projektit kannattaa ajastaa keväälle ja kesälle ja nyt syksyllä keskittyä perustomintoihin. Jos uudet liikkeet on välttämättömiä, valitse tärkeimmät ja niissäkin keskity minimalismiin.
Säännöllinen rentoutuminen
Koska kuljemme luonnollista talvisykliä vastaan, on meidän tarjottava itsellemme korostetusti lepohetkiä arjessamme.
Shaktajoogan harjoitukset ovat kuin suunniteltuja lepyttämään hermostoa ja auttamaan stressinpurkamisessa.
Kuormitus kerääntyy kehoomme, ja siksi sen purkaminen kehollisesti on erittäin tehokasta. Pelkällä istumameditaatiolla harvoin päästään niin syvään rentoutukseen kuin kehollisella harjoittelulla.
Ylistä pimeyttä!
Pimeys on kulttuurissamme nähty pahana. Tavanomainen päivittelyn aihe syksyisin on harmitella pimeneviä iltoja.
Tässä on yhtä paljon järkeä kuin ärsyyntyä siitä, että vesi on märkää.
Löydä oma tapasi arvostaa valon hiipumista. Se on yhtä iso osa elämäämme kuin valokin!
Taannoin asiakkaamme kertoi, että joogaharjoituksesta oli tullut hänelle kuin keidas hektisen arjen keskellä.
Tämä työssäkäyvä parin lapsen äiti oli huomannut, kuinka paljon hyötyjä hän sai, kun hän antoi itselleen mahdollisuuden vähintään kerran viikossa uppoutua itseensä ilman velvoitteita ja tavoitteita. Joogamatolla hän saattoi unohtaa ulkomaailman paineet ja vain levätä samalla kehoaan hemmotellen. Lapsetkin olivat alkaneet käyttäytyä paremmin, kun äiti ei ollut jatkuvasti väsynyt!
Tule kokeilemaan, miltä rentouttavat harjoituksemme tuntuvat! Voit aloittaa miltä tahansa tunnilta, mutta parhaiten pääset mukaan introtunnilta!
Olkoon tämä syksy lempeä ja täynnä pieniä hengähdyksen hetkiä!